Skinnausretki Pyhän lähioffareille. Nousimme vanhalla tuolihissillä ylös, josta suuntasimme Isonkurun reunalle. Siirtyminen olikin yllättävän työläs kovan vastatuulen takia.

Ensimmäinen lasku kuruun yllätti positiivisesti. Pinta näytti korpulta, mutta olikin todella hyvä. Pehmeää n. 20-30 cm ihan ylhäältä asti. Alhaalla lumi oli kyllä todella herkässä ja vyöryjä olikin useita. Myös ylhäältä oli lähtenyt iso laatta pohjia myöten.

Tämän jälkeen nousimme Ukohatun puurajaan, josta laskimme kuruun. Kovaa ja tuulen epätasaiseksi pieksemää lunta. Olisi pitänyt laskea enemmän oikealle metsän suojaan. 

Ei muuta kuin takaisin Kultakeron puoleiselle seinälle. Tässä välissä tuuli olikin vienyt lumet jo taivaan tuuliin. Alaosassa laskimme keskemmälle kurua, jossa alkoikin kivet kolisemaan.

Nousimme vielä kerran Ukonhatun puolelle ja laskimme etelään puoleiseen metsään. Tämä oli ehdottomasti reissun parasta antia. Koko pätkä ehtaa putakkaa. Hyvä lopetus mukavalle päivälle.